Näköjään on tullut ennen kirjoiteltua englanniksi, ei siinä mitään, mutta on mennyt tämä lukeminen ja kirjoittaminen sen verta haastavaksi, että loppujen lopuksi olisi ihan sama millä kielellä kirjoitan, yhtä sekavaa olisi kuitenkin.
Mutta jotenkin tuntuu, että taidan kirjoitella nyt sitten ihan Suomeksi.
Mitäpä tässä elämään?
Aika tovi on mennyt edellisistä postauksista, enkä todellakaan jaksa lukea mitä sitä on tullut kirjoitettua,.
No.. niin.. Katsotaanpa. pikakelaus.
sain hermoromahduksen joskus 2017? aikoihin.. ehkä... tai 2019 alussa.. tai jossain siellä välillä.
Oppisopimuksella nuoriso-ohjaajaksi opiskelu erittäin haastavassa, niin työn kuin... johtoportaan taholtakin, työpaikassa. Kuten ennenkin, eihän siinä mulla pää kestänyt sitten. No, sitten olin vuoden saikulla, etsittiin uusia lääkkeitä mielialaongelmiini ja siinä sivussa juteltiin tiuhaan ammatilaisten kanssa. Hommahan oli pahasti kesken kun sairaspäivät loppui ja lääkäri tuumaili, että haetaanpa kuntoutusta/määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä vuosi lisää, että saadaan sinut työkuntoon.
Kelahan oli tästä täysin toistamieltä ja heidän hammashygienistin päätöksellä kumosivat psykiatrini lausunnon ja eväsivät mahdollisuuden toipua elämäni toisesta hermoromahduksesta. Silloin olin niin huonossa kunnosssa, etten jaksanut tajunnut alkaa kunnolla tappelemaan.
No perinteiseen tapaan sitten pelkällä sisulla piilotin pääkopan ongelmat ja keskityin kropan kuntoon saamiseen hullulla vauhdilla. Kelan ja työkkärin painostuksesta sitten hain te koulutukseen raksamieheksi, odotellessa päädyin rakennussiivoojaksi ja pidinkin hommasta kovasti. TE- keskuksesta hoettiin, että työ menee koulutuspaikan ohitse, joten en ottanut koulupaikkaa vastaan vaan jatkoin töitä vuokrafirman nimissä, lupauksella, töitä riittää. TE keskuskan sitten informoi minua, että karenssi tulee kun et ottanut koulupaikkaa vastaan, siihen tuumailin, että kun olen töissä, mihin TE vastasi, että niin mutta pitää olla vähintään näinjanäin pitkä soppari että saa nuin tehä ja minä siihen sitten että, ette vittu viittineet etukäteen kertoa. Sinälläänhän koko karensilla ollut mitään väliä koska olin töissä kuten kerroinkin, sopparia vaan ei voitu kirjoittaa kuukausiksi.
Ei siinä mitään, raksasiivoushommista luiskahdin loppusiivoukseen, sekin oli sangen mukavaa työnä, työkaverit ei niinkään ja varsinkaan johto, siitä sitten lähdin kotisiivoojaksi ja sekin oli yllättävän mukavaa. Mutta tässä tulikin sellainen juttu vastaan, että kesken työpäivän pimeni toinen silmä yllättäen. Eka kerralla olin niin hämilläni, etten tajunnut tehdä mitään kun näkö palasi jo 5min sisään.
Sitten kun parinpäivän päästä sama toistui ja satuin olemaan sairaalan naapurissa, joten olin 10-15min tapahtuneesta jo päivystyksessä istumassa.... istumassa ja istumassa. Joskus 3h myöhemmin lääkäri tutki pikkuisen, muttei mistään mitään löytynyt... enää. No, siitä sitten kuitenkin sairaslomaa kirjoitettiin ja lähetettiin ensin silmälääkärille, joka ei löytänyt mitään vikaa ja lähetti neurolle (tähän mennessä puhuttiinkin jo kuukausista ja tänä aikana TK lääkäri koetti auttaa parhaansa mukaan ja jatkaa saikkua.
No ei siinä mitään, aika pian ensimmäisten näköhäiriöiden jälkeen alkoi ilmestyä muitakin oireita. Huimausta, tasapaino häiriöitä, ihan helvetillistä väsymystä, pääkipua, sormikipua ja jalkapohjiin kipua... silmistä tuli lisää valonarat ja muutenkin tuli häröjä, puhe meni tavallistakin vaikeammaksi. ja ympäri kehoa random kipuja. No aikansa nämä pahenivat kun kuljettiin neurolla tutkimuksissa, sitten pysähtyi, mikään ei parantunut ja kokeillut lääkkkeet eivät auttaneet (siis kipuahan siinä koetettiin lähinnä) kun olen erittäin herkkä lääkkeille ja saan hyvin helpolla niin pahoja haittoja ettei pysty syömään tai lääke ei vain auta. No.. viimein, pitkien ja perusteellisten tutkimusten jälkeen neuro nosti kädet pystyyn ja lähetti reumalle, fibro, joka minulla oli diagnossoitu kauan sitten oli ajatuksena... että olisiko jostain syystä pahentunut.
Reumalääkäriä odotellessa Kela yllättikin (ei oikeasti) miettimällä kuukauden sairaslomanjatkohakemuksesta ja sitten ilmoittavat, että kyllä sinä jani valehtelet, töihin siitä vaan. Vedoten siis siihen, että diagnoosia ei ollut... vaikka kaikki lääkärit olivat todenneet, että tutkimukset jatkuu ja ei tästä miehestä töihin ole... sitä en tiedä oliko sama hammashygienisti asialla Kelalla vai tekikö kenties naapurin manikyyri päätöksen, Kela kun ei ole velvollinen kertomaan mitään, ei edes mitään todistusaineistoa siitä, onko minua hoitaneen lääkärin lausunnon kumonnut ihminen... edes ihminen. No mutta, tämähän ilahdutti.. kun ei sitä osannut arvata, että kun kaikki oli pysynyt samana ja tutkimukset jatkuivat, että kela evääkin keskenkaiken saikun. (Itse olen erittäin varma, että Kela joka tiesi, että olen jo mielenterveysongelmainen, vain päätti kokeilla josko menisi läpi kun tuskin tuo jaksaa tapella... no vitutuksen voimin jaksoin... jaksan.) ja työttömäksi en ollut osannut ilmoittautua kun sairaslomalla olin ollut (jotain sentään oppinut siitä, kun kela sanoo, että voit olla sairaana työtönkin.. niin ne sanoo, ettei jää merkkiä sairaslomista jotka saattaisivat myöhemmin oikeuttaa johonkin etuuksiin joista Kela ei koskaan kerro jos et tiedä kysyä edusta josta kukaan ei kerro) ja työttömäksi ei voi takautuvasti ilmoittautua joten siinä jäi sitten kuukaudelta tulot. Kela eikä Te ottanut mitään vastuuta asiaan... ylläri.. no TE en sinällään edes syyttele, heidän päätöksiään ei sentään ole tarvinnut odotella kuukausia ja uskovat kun lääkäri sanoo, että ei pysty töihin mies.
No.. tässä sitten ollaan... työttömänä.. eiku ainiin.. kävinhän minä siellä reumalääkärillä.
No sehän meni näin... odoteltuani aikaa kuukausia... menin lääkärille. Lääkäri räpläsi sormia ja muita niveliä 3minuuttia ja totesi, ettei ole reumaa. Siihen siten mutisin, että niin ku fibron pahenemista epäiltiin.. mihin lääkäri sitten tökkäsi minua kerran tai kaksi sormella ja sanoi, että voihan se olla ja käski mennä pois. Onneksi reumahoitaja sitten kertoi enemmän asiasta, tai siis tiesinhän jo kun se diagnosoitu oli aikoinaan, mutta osasi kertoa paljon lisää ja todeta, että lähes kaikki oireeni fibrolla selittyisi.
No.. siinäpä sitten odoteltu työttömänä. Sossun ja TK lääkärin kanssa todettu, että työkyvyttömyyseläke olisi oikea ratkaisu, mutta vaikka minulla on toistakourallista diagnooseja ja niistä useat yksinäänkin ovat eläkkeelle ihmisiä vieneet, minä olen läheisten, sisun ja älyn voimin pitänyt itseni erossa huumeista ja joutumatta laitoshoitoon... alkoholistakin luovuin kun piti valita se tai perhe.
Vointi ei ole kohentunut, onneksi ei myöskään pahentunut. Sää, stressi, fyysinen ja henkinen rasite pahentaa oireita. esim. kun käyn lääkärissä mutkan, kärsin siitä pari päivää. tai kun käyn kaverilla, otan usein päiväunet siellä, että jaksan vähänaikaa lisää. Päiväunet on pakollisia, vähintään pari päivässä, muuten menee kaikki taas perseelleen. Fyysinen kunto on heikko kun on vaikea kuntoilla kun on jatkuvaa kipua ja huimausta.
Mutta Kela.. kela on edelleen sitämieltä, että työkuntoinen on mies. Joka kerta valikoivat lääkärin lausunnoista sen, että kun kerran kävit ja et silloin tarvinnut kävelykeppiä tai kun reumalääkärin 7min tapaamisella ei näkynyt fibroon joillakuilla kuuluvia kipupisteitä... juuri sillä kerralla. ja mikä parasta, kelahan jatkuvasti tarkoituksella jätti huomiotta pyytämäni aiheen, että mitäpä jos ette tuijota sitä diagnoosia vaan katsotte kaikkia niitä ja mikä parempaa katsotte niitä oireita. Mitä Kela ei tietenkään tee, koska jos antaisivat periksi sairaslomani suhteen, saattaisivat joutua tekemään oikein ja päästää minut eläkkeelle. No sota jatkuu, aina kun kela on toimittanut isommille tahoille valikoituja lausuntojaan olen toimittanut päinvastaisia lausuntoja minua hoitaneilta lääkäreitä. samaan aikaan TE lääkäri ja aikuissosiaalityö miettii väyliä miten saadaan minut johonkin päin.
Viimeisin Kelan idea oli todeta, että olen täysin työkykyinen palaamaan siivoojaksi, media-.assistentiksi tai keramiikka-artesaaniksi.. Mikä on jokaisen osalta täyttä paskaa. kuka tahansa fibrosta,adhd,bipo,migreeni,lukihäiriö,selkävammainen,polvivammainen jotain tietävä tai kyseisistä ammateista tietää että paskaa puhuvat. Mutta Kelanhan ei tarvitse mitään todistella, he voivat todeta mitä huvittaa päätöksissään koska suuriosa Suomalaisista ei asioista ala taistelemaan...
Mutta eipä tässä. Kela on päättänyt aloittaa noitavainon minuakohtaan jo vuosia sitten.
Tämähän alkoi joskus kauan sitten, kun kysyin, että kannattaako minun repiä pennejä kasaan ja maksaa pankille opintolainoja vai antaa mennä Kelalle. No sieltä sanoivat, että tänne vaan. Sitten kun olin sairasloma/työtön/opiskelija loukussa, sanottiin vaan aina, että elä huoli kyllä ne oottaa.. kunnes eräänäpäivänä tulikin yhtäkkiä ilmoitus, että nyt maksat vitusti tai menee ulosottoon.. no meni ulosottoon.. tein valituksen, Kela sai huomautuksen, joutuivat puolittamaan velkani ja siinä se. no.. taisivat saada vuosien aikana ehkä tonnin perittyä ja siitäkin varmaan suurinosa meni ulosottovirastoon.
Sitten taistelin vähän taas ja sain lainat kokonaan pois ja nyt odotellaan luottohäiriömerkkinnän katoamistakin.
Sitten olikin jo puhe hermoromahdiksista ja nyt sitten ollaan tässä. Olen 100% varma, että Kelan päätös estää minun rauhassa kuntoutumiseni on ollut suuressa roolissa nykyisen vointini romahduksessa, Kelahan ei tietenkään ota asiasta vastuuta, koska ei heidän tarvitse.
Sitä minä en tule koskaan ymmärtämään, että mitä Kela tai valtio hyötyy tästä minun jatkuvasta kyykyttämisestä, valehteliaksi kutsumisesta ja hulluksikin. Se on aivan sama mitä he siellä papereihinsa kirjoittavat, työkykyinen en ole, enkä todennäköisesti tule kun lääketieteellä ei ainakaan Suomessa näytä olevan enää tarjota apua. Se pienikin mahdollisuus, että edes hieman kuntoutuisin murenee pelkästään Kelan kanssa kaikesta tappelemisen aiheuttamassa masennuksessa.
On mystistä, että Kela, ainoa taho valtiossa jolla on kaikki tieto sairauksistani, työtömyydestäni, kuntoutuksista... kaikesta kielätytyy näkemästä asioita kokonaisuutena vaan tuijottaa aina vain yhtäasiaa.
mutta tällä mennään... ollaan sitten työttömänä, katsellaan mitä te-lääkäri (joka on loistava, pakko mainita) ja sosiaalityönekijä keksii, itse en enää jaksa juuri miettiä. Kaikki ammatit joita olen ajatellut tai haaveillut ovat tässä kunnossa olevalle mahdottomia. Pystyn kotona jonkinverran harrastelemaan koska voin aikatauluttaa ja päättää tekemiseni itse, mutta en keksi työnantajaa jolle kelpaisi palkoille kaveri joka saattaa käydä työmaalla parituntia viikossa, mutta koskaan ei voi tietää milloin se parituntia on ja mitä sen parintunnin aikana voi tehdä.
Kela selkeästi tietää tämän itsekin, koska toistuvista työhakemuksistani huolimatta, eivät suostu minua palkkaamaan. On kumma, kun itse minut ovat työkykyiseksi todenneet, mutta silti ei työpaikkaa löydy.
Vaan.. ei siinä. sillä mennään.. sota jatkuu. koetan pitää, etten enää menisi huonompaan kuntoon, mutta nytkin piti labrassa käydä kun yhtäkkiä alle kuukaudessa oli paino tippunut huolestuttavan paljon. Labra ensin, mutta itse pidän hyvin mahdollisena, että se on tuo masennus taas mikä painaa päälle. Ongelma siinäkin on vain, että minun masennukseni on llähinnä tätä... piilomasista, pystyn toimimaan rajallisesti en vain itke sängynalla, vaikka haluttaisikin.
Olkoon tämä myös ohimennen maininta, että jos ikinä käy niin, että teen itsemurhan, niin voitte olla varmoja, että se on Kelan aiheuttamaa, sillä vaikka olenkin harvinaisen sinnikäs ihminen... niin kyllä se raja joskus tulee vastaan. Kukaan ei jaksa niellä kaikkia niitä valheita ja panetteluja mitä Kela saa valtion tuella syytää kansalaisten päälle.
Jos missään työpaikassa joku kohtelisi työntekijää samoin kun Kela saa kohdella asiakkaitaan, olisi se pomo jo vankilaan menossa... tästäkin sen näkee, että säännöt on erit pienellä ihmisellä ja isoilla instituutioilla.
Suomi on oikeusvaltio, on valetta. Suomessa on paljon lakeja joiden ainoa tarkoitus on pitää kansa hiljaisena ja Laki ja mikä on oikein, eivät ole useinkaan sama asia.
Suomi on hyvinvointi valtio = Valtio voi hyvin, kansalle aivan sama.
Suomessa on maailman onnellisin kansa. = En sitten tiedä puhuvatko Tapiosta vai kenestä kun kukaan kenen kanssa asiasta olen jutellut, ei ole koskaan vastannut kyselyyn.
Katsotaanpa taas milloin jaksan ja muistan kirjoittaa.
Muistakaa ihmiset, Kelan päätökset eivät ole läheskään aina oikein tai edes laillisia. Kela vain tekee niitä kokeillakseen mikä menee läpi, jos asiasta valitetaan niin pikkuasioissa kela vetoaa virheeseen. Isoissa asioissa tuleekin ongelma, kun ei ole varaa myöntää, että toimivat väärin joten tappelevat ja toivovat että toinen väsyy (kuten taatusti monelle käy) tai joku ulkopuolinen taho (valtio, joka lähes aina on Kelan puolella) puuttuu asiaan.
Tapelkaa vastaan.. tässäkin asiassa.
